Puoliväli

Viikko sitten oli 150 päivää siitä kun tulin tänne, ja 150 päivää siihen kun oon taas kotona! Nopeat voikin tosta ehkä laskea, että 27.kesäkuuta on mun lento taas Helsinki-Vantaalla! Aika menee ihan hurjan nopeesti, tuntuu vieläkin kuin eilen ois sanonu heipat kavereille ja perheelle ja hypänny lentokoneeseen. Ja varmasti aika menee viel nopeemmin nyt kesää ja lomailua ja kaikkea odotellessa :)

Paljon kaikkea pientä ja vähän isompaakin on taas kerinny muutamassa viikossa tapahtua. Alotan vaikka ikävemmillä uutisilla niin saan ne kirjoteltua alta pois. Viime perjantaina menin aamulla normaalisti kouluun ja näin muutamia opettajia juoksemassa kyynel silmäkulmassa kansliaan päin. Heti ekalla tunnilla kuulutettiinkin, että kaikkien opettajien tulee lukea ilmoitus/kirje joka on jaettu. No siinä meiän opettaja alkoi lukemaan kirjettä hitaasti, itku kurkussa, kertoen että eräs koulun oppilas on tappanut itsensä edellisenä iltana... Kyseessä oli mullekkin lyhyessä ajassa yllättävän läheiseksi tullu tyttö, joka pelas futista koulun jengissä samaan aikaan mun kanssa, ja yleensä heitti mut ja Maryn kotii koulun jälkeen. Sillä hetkellä mieli tyhjeni kyllä kokonaan, ajattelin vaan että kyseessä on pakko olla joku virhe. Joko kyseessä on väärä henkilö tai väärä kuolinsyy. Se ei vaan tuntunu todelliselta. Kuka tahansa joka tapas Whitneyn edes kerran, sanoisi varmasti kyseessä olevan yksi maailman pirteimmistä ja positiivisimmista ihmisistä.. No koulupäivä eteni aika hajanaisesti ton uutisen jälkeen, monet lähti kotiin yms. Myöhemmin illalla mentiin koulun korispeliin, jossa kaikki oli pukeutunu punaseen kunniottaakseen Whitneyä.. Oli tosi liikuttavaa nähä kuinka moni oikeesti välittää ja jää nyt kaipaaman.. Myös sunnuntai oli tosi liikuttava, Whitneyn futisjengi pelas ekaa kertaa ilman sitä. Oli tuskallista kattoo pelaavia tyttöjä jotka murtu aina välillä itkuun kesken pelin. Mutta tahdonvoima oli kova ja tytöt voitti pelin 7-0.

Päivä päivältä tilanne alkaa tuntua todellisemmalta, vaikka vieläkään en täysin pysty uskomaan tapahtuneeseen. Nyt huomenna on kuitenkin jo hautajaisest, ehkä se todellisuus iskee kunnolla vasta silloin.. No, elämä on elämää ja koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Whitneyllä kuitenki tuntu menevän kaikki hyvin. Perheessä oli kaikki mukavasti, poikaystävä oli ihana, ja kavereita miljoona. Ainut asia mikä täällä on tullu mieleen maholliseks syyks, oli futisjoukkueitten vaihto. Whitney vaihto joukkueita viikko sitten, ja vanhan jengin tytöt oli kai ollu vähän vihasia, mutta ennen kaikkea surullisia vaihdosta. Jonkin verran ne oli ilmeisesti antanu palautetta, ja se oli kai liikaa.. No, todellista syytä ei koskaan saada tietää. Aina pienempänä pidin tavallaa vitsinä sitä mitä äiti sano, ettei riidoissa saa mennä nukkumaan. Nyt ei varmaan tarvii kysyä kahta kertaa mitä ajattelen. Se tuska, mikä näkyy kaikkien noiden Whitneyn vanhojen jengiäisten kasvoilla, on sydäntä riistävää..

No, pitää vaan osata elää päivä kerrallaan taas tästä eteenpäinkin. Ja koitan nyt siirtyä vähän ilosempiin aiheisiin! Reilu viikko sitten kisasin siis ensimmäisen (ja viimeisen) kerran voimistelu-urallani. Alkuun jännitti ihan hurjasti, mutta minuutti ennen mun vuoroo kaikki jännitys katos. Tässä mun mahtava taidonnäyte (or not)  haha :)

Sijotuin lopulta kategoriassani 11. about 30 kisaajasta, joten oon tyytyväinen! Voimistelukausi onki nyt purkissa ja tässä muutama viikko vapaata ennen seuraa urheilua. Keväällä tytöille on tarjolla softball, track&field ja tennis. No valinta ei ollu vaikee, tennistä lähen pelaamaan. Kausi alkaa helmikuun lopussa ja kestää toukokuuhun asti. Tässä vielä parit voimistelukuvat.

 Voimistelukapteeni Madi

Saksalainen vaihtari Kim

Koulussa lukukausi vaihtu viikko sitten. Mulla kaikki aineet pysy samoina, paitsi multicultural studies vaihtu aerobicciin. Kaipaan tosi paljon Suomen lukion 5-jakson järjestelmää.. Täällä kun tosiaan melkee kaikki aineet on samoja läpi vuoden.. Vaihtelu tekis kyllä terää. No mut huomenna saadaa arvosanat ekalle lukukaudelle, kerron niistä vaikka sit seuraavalla kerralla :)

Viimeksi kun kirjottelin, kyselin mitä te haluutte tietää. Kysymyksiä tuli esim. uskonnosta. Täällä tosiaa monet ihmiset on paljon uskovaisempia kuin useimmat suomalaiset. Monet käy kirkossa ahkerasti joka viikko ja nuoret käy arkisin youth-groupissa. Myös esim. facebook päivitykset saattaa olla luokkaa: jumalan siunausta kaikille näin maanantai-aamuna. Tuntuu että jos Suomessa kirjottaisit noin, sua pidettäis ihan outona. No täällä se on näin, eikä se mua sinänsä häiritse. Mun perhe ei kuitenkaan oo mitenkään uskovainen äitiä lukuunottamatta. Isä ja veli ei kai edes kuulu kirkkoon. Tää tilanne sopii mulle, koska en ite oo ahkerin kirkossa istuja..

Kirjottelen vaikka muista aiheista muilla kerroilla, niin jaksatte ehkä luekakin tän pitkän päivityksen. Kysymyksiä saa tosiaan esittää ihan millon vaan, joskus tuntuu että on kirjoteltavat asiat vähissä ja tiiän että moni seuraa päivittäin oonko jotai päivitelly.. Joten antakaa ideoita!:)

Muutama kuva vielä loppuun multicultural studies- luokan retkeltä Seattlen China towniin. Paikka oli paljon isompi kun alkuun kuvittelin, ja yritin parhaani mukaan räpsiä taas kuvia.

 Käytiin kiinalaisessa ravintolassa syömässä

 Asutuksen laidalla oli tommonen kaupunkipuutarha

 Melkeen kuin Lontoossa oltas käyty samalla reissulla, hehe

 Sara from Spain :)

 Mari from Russia :)

 Käytiin kans jossain pienessä museossa, nää vikat kuvat on sieltä

Kirjottelen ja laitan kuvii seuraavalla kerralla vaihtariporukan jutuista, käytiin esim. lentomuseossa viime viikonloppuna. Samaan syssyyn varmaan tulee kirjoteltua myös tulevasta lasketelureissusta, joka on viikon päästä. Täällä on tommonen lyhyt talviloma tosiaan viikon päästä, eli vapaata on pe-ti. La-ma meen vaihtariporukan kanssa itä-Washingtoniin laskettelureissulle. Muita suunnitelmia ei vapaapäiviks sit ookkaan. Keväälle tosin alkaa jo olla aika paljon kaikkea suunniteltua. Huhtikussa mennään viikonlopuks Kanadaan, ja maaliskuussa meen ensin viikoks Floridaan ja sit myöhemmin viikoks Californiaan! Eli on tässä vielä jotain mitä odottaakin ennen kotiinpaluuta, vaikka sitä mä kaikista eniten odotan!!